Jumalan, sen lempean ja laupiaan nimessa, joka on antanut meille ruovonkorren kirjoittaaksemme ja joka paiva opettaa ihmiselle mita tama ei tieda. 1] Tama kirja ei ole romaani Abu-Zeydista eika Ez-Zahirin elamanvaiheista, eika ole se yksikaan niista kauniista saduista, joita juhlapaivina luetaan ja lauletaan Kairon kahviloissa. Tama on se mutkaton kertomus, jonka kameelin-ajaja Ben-Ahmed jutteli meille eramaassa muuanna iltana, ollessamme leiriin asettuneina, Siunauksen lahteen vaiheilla. Yo edistyi, tahdet sammuivat taivaalla, kaikki uinaili: tuuli, maa, ihmiset; Jumala yksinaan silmaili luontoa. Meille paivan helteesta ja vaivoista vasyneille tama kertomus oli kuin kristalli kirkas puro, joka levittaa pirteytta ja eloa ymparilleen. Jospa se samalla tavoin virkistaisi muitakin maapiirin vaeltajia ja heihinkin vuodattaisi rauhaa, unelmia ja unhotusta "